Pohjoismainen maailmanperintöperhe koolla Grönlannissa
Kokoushotellin edustalla lipuneet majesteettiset jäävuoret tarjosivat tänä vuonna puitteet Pohjoismaisten maailmanperintökohteiden vuositapaamiselle Ilulissatin pienessä kaupungissa Grönlannin länsirannalla. Kaupungin edustalle laskee maailman tuottoisin jäätikkövirta pitkin. lähes 10 km leveää 50 km pituista ja n. kilometrin syvää jäävuonoa. Vuonon kautta Grönlannin mannerjäätikö ”poikii” Pohjoiseen Atlantiin 46 000 km3 jäätä vuosittain. Jäätikkövirran nopeus on viimeisten viiden vuoden aikana kaksinkertaistunut ollen nyt 40m vuorokaudessa. Kiinteän jään reuna on siirtynyt sisemmäksi, ja on nyt lähellä 2000-3000 ekr vallinneen lämpimän jakson tasoa.
Ilulissatin (kts www.unesco.org) saatua maailmanperintökohteen arvon 2004 turistien määrä on noussut n. 35 000:een vuodessa. Turisteja palvelee kaupungin pieni lentokenttä, moderni hotelli, pieni museo, helikopteri ja lukuisa määrä jäävuori- ja valassafareita tarjoavia veneitä. 5000 asukkaan kaupungissa on myös 5000 vetokoiraa, jotka viettävät kesänsä kytkettyinä kaupungin laitamilla ja tyhjillä tonteilla. Erityisesti ilmaston muutos on nostanut Ilulissatin kansainvälisesti tunnetuksi ”ilmastoturismin” ja suurten TV-yhtiöiden filmiryhmien kohteeksi.
Pohjoismaiden 31 maailmanperintökohdetta ovat hyvin erilaisia, mutta niitä yhdistää maailmanperintösopimuksen velvoite välittää ja tehdä tunnetuksi ihmiskunnan yhteistä kulttuuri- ja luonnonperintöä. Myös kävijöiden ohjauksen, opastuksen, suunnittelun ja hoidon ongelmat ovat yllättävän samantyyppisiä luonto- ja kulttuurikohteilla. Tänä vuonna erityisteemana oli ilmastonmuutos ja sen vaikutukset kohteiden hoitoon. Merenpinnan nousu, sateiden, tulvien ja myrskyjen lisääntyminen sekä lämpötilan jatkuvat vaihtelut pakkasesta suojasäähän kuluttavat muinaismuistoja ja rakennuskohteita ja luonnollisesti muuttavat. Esimerkkinä oli Norjan Bergenissä sijaitseva Bryggen vanha kaupunginosa, jonka pelätään jäävän meren armoille lähivuosikymmeninä rakennusten vajoamisen ja merenpinnan nousun seurauksena. Aihepiiristä on valmistumassa myös yhteispohjoismainen selvitys ”Klimatförändringarnas inverkan på kulturmiljöer".
Unescon maailmanperintökeskusta kokouksessa edusti intialainen apulaisjohtaja KishoreRao. Hänen maailmanperintökomitean tavoitteena on saada kehitysmaihin lisää maailmanperintökohteita. Nykyisistä 878 kohteesta puolet on Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa, kun taas esimerkiksi Afrikassa vain 76 ja niistäkin 12 vaarantuneiden listalla. Maailmanperinnön tuoma alueeseen kohdistuva arvostus ja kiinnostus voi olla tapa voittaa paikallisten asukkaiden tuki suojelulle. Luonnonperintökohteita on vain 174, uusin niistä Surtseyn tulivuorisaari Islannissa. Myös Rao luetteli lukuisia esimerkkejä ilmaston muuttumisen aiheuttamista ongelmista maailmanperintökohteilla. Unescon sivuilta http://whc.unesco.org/ on ladattavissa aihetta käsittelevä raportti.
Pohjoismainen maailmanperintöyhteistyö on tähän mennessä toiminut ilman kiinteitä puitteita nimenomaan alueiden vapaana foorumina, jossa tutustutaan ja vaihdetaan kokemuksia, tutustutaan kohteisiin ja kuullaan esitelmiä. Vuositapaamiset alkoivat 1995 Suomenlinnasta ja Suomessa oltiin uudelleen 2007 tutustumassa Merenkurkun saaristoon. Ohjaavien ministeriöiden edustajia on ollut mukana vain satunnaisesti. Norjan kansallisen maailmanperintökohteiden yhteiselimen (Norges verdensarv) tehtäväksi jäi koota eri maista koostuva ryhmä laatimaan esitystä kiinteämmän yhteistyön muodosta ja sisällöstä. Keskustelua käytiin myös Baltian maiden mukaan ottamisesta. Kokouksen enemmistö näytti olevan kuitenkin perinteisen pohjoismaisen yhteistyön kannalta. Tanskan kieltä siis kuulemme jatkossakin ja etenkin ensi vuonna kun vuositapaaminen järjestetään Juutinrauman rannalla Kronborgin linnassa 22.-25.9.2009.
Kari Hallantie ja Sanna-Kaisa Juvonen, Metsähallitus
Esa Koskenniemi ja Pertti Sevola, Länsi-Suomen ympäristökeskus
Christina Knookala, Merenkurkun neuvosto
Foto: Christina Knookala