Merenkurkun alue ja historia

Pohjanlahden kapeinta aluetta kutsutaan Merenkurkuksi. Etäisyys rannikolta rannikolle on runsaat 80 km ja uloimpien saarten välillä vain n. 25 km. Merenkurkku erottaa Perämeren pohjoisessa Selkämerestä etelässä ja muodostaa matalan vedenalaisen kynnyksen Pohjanlahteen. Merenkurkku on syvimmillään vain n. 25 m syvä.

Suomen puolella Merenkurkussa on suuri saaristo ja paljon saaria, joista monilla on kiinteä asutus. Rannikko ja rannat ovat matalia ja vajaan 1 cm:n vuosittainen maankohoaminen muuttaa saaristomaisemaa nopeassa tahdissa. Pohjanmaa on laakeaa ja alavaa aluetta, jolla on pieniä vesistöjä ja viljavia maanviljelysmaita.

Ruotsin puolella saaristo on pienempi, saaria on vähemmän ja rannat ovat jyrkkiä. Varsinkin Västerbottenin eteläosissa ja Örnsköldsvikissä kuten ylipäätään Korkealla rannikolla saaristo on aivan erilainen kuin Suomessa.

Merenkurkun alueen muodostavat Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat Suomessa sekä Västerbottenin lääni ja Örnsköldsvikin kunta Ruotsissa.

kvarkenomradet 1 Etaisyydetkvarkenomradet 2 Asukasluku

Pohjanmaan kolmessa maakunnassa, jotka käsittävät 54 kuntaa Länsi-Suomen läänissä, on 450.000 asukasta. Runsaat 100 000 heistä puhuu ruotsia äidinkielenään ja suuri osa niistä 350.000 henkilöstä, joiden äidinkieli on suomi, osaa myös ruotsia.

Yhteistyöalueen Ruotsin puoleinen osa käsittää 15 Västerbottenin kuntaa, asukasmäärä yhteensä 260.000 ja Örnsköldsvikin kunnan Västernorrlannissa, jossa on 56.000 asukasta.

Merenkurkun alue on harvaan asuttu erityisesti Västerbottenissa, jossa väestö on keskittynyt rannikolle sisämaan ja tunturiseutujen ollessa harvaan asuttuja.

 

Historia 

Koska Merenkurkku Pohjanlahden kapeimpana osana yhdisti Pohjanmaan ja Västerbottenin oppivat ihmiset täällä jo aikaisin toimimaan yhteistyössä. 1300-luvulla Pohjanmaalla sijaitsevasta Korsholman linnasta käsin hallittiin koko Ruotsin Norrlantia. Pitkiä aikoja Björköbyn ja Holmön saariston asukkaat huolehtivat postista ja matkustajista yli Merenkurkun ja olivat näin nykyisen Merenkurkun liikenteen ja Merenkurkun yhteistyön edelläkävijöitä. Kartta vuodelta 1539 kuvaa muinaista Merenkurkkua ja sen ylitystä eri vuodenaikoina.

Carta Marina Scandinavia

Kartta: Olaus Magnus, Carta Marina Scandinavia, 1539 (ote)

1830-luvulla aloitettiin höyrylaivaliikenne Pohjanlahdella ja Merenkurkussa. Liikenne on vuosien mittaan muodostunut säännöllisemmäksi. Vuonna 1958 aloitti ensimmäinen autolautta liikennöinnin ja vuodesta 1972 on liikenne ollut ympärivuotista.

Järjestäytyneempi Merenkurkun yhteistyö sai alkunsa Suomen Pohjola-Norden ja Ruotsin Föreningen Norden yhdistysten välisestä aatteellisesta yhteistyöstä ja kuntien välisestä kummikunta- ja ystävyyskuntayhteistyöstä.

Vuonna 1972 muodostettiin Merenkurkun neuvosto Vaasassa pidetyssä ensimmäisessä Merenkurkun konferenssissa. Ensimmäisten vuosien aikana luotiin organisaatio ja kiinnitettiin yhteistyö kuntiin, viranomaisiin ja organisaatioihin. Vuonna 1979 Merenkurkun neuvostosta tuli osa virallista pohjoismaista yhteistyötä, Pohjoismaiden ministerineuvoston ja sen Aluepolitiikan yhteistyön virkamieskomitean NÄRP:in tuella.

 

Laivaliikenteen historiaa

Alku
Ensimmäinen höyryalus jaka matkasi Merenkurkun yli oli ruotsalainen höyrylaiva Norrland, joka vuonna 1837 ja seuraavina vuosina teki muutamia matkoja Uumajan ja Vaasan välillä. Norrlandia seurasivat muut laivat jotka enemmän tai vähemmän säännöllisesti teki matkoja molemmin puoli Merenkurkkua olevien kaupunkien välillä.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ruotsalainen yhtiö aloitti säännöllisen liikenteen kesäkuukausina Uumajasta Vaasaan Turisten nimisella höyryaluksella. Liikennettä oli kuitenkin pakko lopettaa toisen maailmansodan alkaessa.

Vuonna 1947 pieni höyrylaiva, Pörtö, aloitti liikenteen Vaasan ja Uumajan välillä. Laivan osti uusi Varustamo Oy Vaasa-Uumaja joka jatkoi liikennettä mutta muutti laivan nimeksi Turisten. Turisteniä seurasivat pari muuta pientä höytrylaivaa Korsholm ja Korsholm II. Samanaikaisesti oli muitakin yhtiöitä, jotka liikenöivät Merenkurkussa: Wasa Line Wasa laivalla ja Svea-yhtiö joka mm. Ragne aluksella kulki Tukholmasta ja Sundsvallista Vaasaan. Liikenne lisääntyi ja vuonna 1958 ensimmäinen autoja kuljettava alus tuli Vaasan ja Uumajan väliseen liikenteeseen. Tämä oli "autolautta" Korsholm III jonka seuraavana vuonna seurasi Örnen joka kuli Vaasasta Örnsköldsviikinn. 50-luvulla alle 20 000 matkustajaa vuodessa matkusti vuodessa. 60-luvulla matkustajamäärät lisääntyivät n. 30 000:sta vuosikymmenen alussa n. 80 000:een vuonna 1965. 60-luvun alussa oli myös liikennettä Kokkolasta Skellefteåån missä Varustamo Oy Bottenvikenin Bothnia ja myöhemmin Rauanheimon Coccolita ja Oulutar kulkivat.

Autolautat ja talviliikenne
1964 ensimmäinen varsinainen autolautta Wasa Express tuli Vaasan ja Uumajan väliseen liikenteeseen. Se lisäksi tuli myöhemmin muita samantapaisia lauttoja: Botnia Express, Polar Express ja Fenno Express.

1972 oli ensimmäinen talvi jolloin autolautta kulki Vaasasta Uumajaan. Scania Express aloitti talviliikenteen.
Liikennettä aloitettiin myös Vaasan ja Sundsvallin välillä ja myös Vaasan ja Porin välillä. Viimeiksi mainittu jäi kuitenkin lyhytaikaisesksi.

1969 Jakob Lines aloitti liikenteen Pietarsaaren ja Skellefteån välillä, myöhemmin myös Kokkolasta. Jakob Linesillä oli mm. autolautta Nordek ja matkustaja-alukset Bore Nord ja Borea.

70-luvulla autoilu ja matkailu lisääntyi. Tarvittiin suuremmat lautat. Uudet Wasa Express ja Botnia Express. 80-luvulla koko vielä suureni: Wasa Star, Fennia, Sally Express ym. 90-luvulla tulivat Wasa King, Wasa Queen ja Silja Festival.

Liikenne kasvoi noin 50 000 matkustajasta vuotta kohti 60-luvun alussa n. 400000 ja 650 000 väliin 70-luvulla. 80-luvulla oli 600 000:sta 1 150 000 matkustajaa vuodessa. 90-luvun alussa oli yli 1 miljoona matkustajaa joka myöhemmin laski n. 800 000:aan seuraavina vuosina ja laski sen jälkeen ratkaisevasti puoleen miljoonann vuonna 1998 ja 300 000:een vuonna 1999.

Vaasa-Uumajayhtiö vaihtoi omistajaa ja nimeä usean kerran tämän kauden aikana. Omistajina olivat Enso-Gutzeit, Sallyvarustamo ja EffJohn/Silja Line ja nimeksi tuli Vaasanlaivat, Wasa Line ja lopuksi Silja Line.

80-luvulla oli myös liikennettä Kaskisista Gävleen. Ensin Folkline autolautalla Folkliner ja sen jälkeen KG-Line Scandinavialla. Liikenne loppui 1989. KG-Linen Scandinavia kulki myös lyhyen ajan Vaasan ja Uumajan välillä kilpaillen Vaasanlaivojan kanssa. Vaasanlaivat hankki kuitenkin lautan jonka nimi muuttui Fenno Stariksi.

Taxfreen jälkeen
Kesäkuussa 1999 verovapaa myynti laivoilla lopetettiin jonka jälkeen kannattavuus voimakkaasti heikkeni. 90-luvun alussa Merenkurkun linjat olivat kannavimpia linjoja. 2000 Silja Line ilmoitti liikenteen lopettamisesta kannattamattomuuden vuoksi. Silloin liikennettä oli syyskuusta ylläpidetty yhteikunnan tuella.

Matkustajliikenne alkoi uudesaan toukouussa 2001 RG Linen Casino Expressillä (Silja ent. Fennia) ja Botnia Link Transparadenilla. Botnia Link oli ajanut rahtiliikennettä Vaasan ja Härnösandin välillä vuodesta 2000 ja Vaasan ja Uumajan välillä vuoden 2001 alusta. Botnia Linkin lopetettua liikennettään jäi RG Line.

RG Line vaihtoi Casion Expressin kesällä 2005 RG1.een.

Vuoden 2011 lopussa RG-line varustamo ilmoitti konkurssista. Matkustaja- ja tavaraliikennettä ryhtyi sen jälkeen tilapäisesti hoitamaan RG-Linen konkurssipesä.

Vaasan kaupunki ja Uumajan kunta päättivät v. 2012 muodostaa yhteisen varustamon, NLC Ferryn, joka ryhtyisi hoitamaan Merenkurkun liikennettä. Uusi varustamo osti autolautan, MS Wasa Expressin, joka oli jo aiemmin liikennöinyt Vaasa–Uumaja-reitillä. Uusi alus saapui Vaasaan marraskuussa 2012, ja siihen tehtiin sen jälkeen joukko korjauksia. Merenkurkun liikenne siirtyi NLC Ferrylle 1.1.2013 alkaen, ja varustamo harjoittaa liikennettä Wasaline-nimellä.

nord nmr fin web