MATKA 50 VUODEN TAAKSE
Merenkurkun neuvoston historia
Merenkurkun neuvosto ry perustettiin vuonna 1972. Valtionrajat ylittävän yhteistyön historia ulottuu alueella kuitenkin paljon tätä pidemmälle. Täältä löydät mielenkiintoisen katsauksen Merenkurkun alueen historiaan.
Merenkurkun alue ja historia
Pohjanlahden kapeinta aluetta kutsutaan Merenkurkuksi. Etäisyys Suomen rannikolta Ruotsin rannikolle on runsaat 80 km ja uloimpien saarten välillä vain noin 25 km. Merenkurkku erottaa pohjoisen Perämeren eteläisestä Selkämerestä sekä muodostaa matalan vedenalaisen kynnyksen Pohjanlahteen. Merenkurkku on syvimmillään vain noin 25 metriä.
Suomen puolella Merenkurkkua on suuri saaristo ja paljon saaria, joista monilla on kiinteä asutus. Rannikko ja rannat ovat matalia, ja vajaan yhden sentin vuosittainen maankohoaminen muuttaa saaristomaisemaa nopeassa tahdissa. Pohjanmaa on laakeaa ja alavaa aluetta, jossa on pieniä vesistöjä ja viljavia maanviljelysmaita.
Ruotsin puolella saaristo on pienempi, saaria on vähemmän ja rannat ovat jyrkkiä. Saaristo on aivan erilainen kuin Suomessa varsinkin Västerbottenin eteläosissa ja Korkealla rannikolla Västernorrlannissa.
Merenkurkun alue
Merenkurkun alueen muodostavat Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat Suomessa sekä Västerbottenin ja Västernorrlannin seutuliitot Ruotsissa.
Pohjanmaan kolmessa maakunnassa, jotka käsittävät 40 kuntaa Länsi-Suomen läänissä, on 440 000 asukasta. Runsaat 100 000 heistä puhuu ruotsia äidinkielenään. Suuri osa jäljelle jäävistä 330 000 henkilöstä, joiden äidinkieli on suomi, osaa myös ruotsia.
Yhteistyöalueen Ruotsin puoleinen osa käsittää yhteensä noin 520 000 asukasta Västerbottenissa ja Västernorrlannissa.
Merenkurkun alue on harvaan asuttu erityisesti Västerbottenissa, jossa väestö on keskittynyt rannikolle sisämaan ja tunturiseutujen ollessa harvaan asuttuja.
Historia
Koska Merenkurkku yhdistää Pohjanmaan ja Västerbottenin Pohjanlahden kapeimpana osana, oppivat ihmiset täällä jo aikaisin tekemään yhteistyötä. Pohjanmaalla 1300-luvulla sijainneesta Korsholman linnasta käsin hallittiin koko Ruotsin Norrlantia. Björköbyn ja Holmön saariston asukkaat huolehtivat pitkään postista ja matkustajista yli Merenkurkun ja olivat näin nykyisen Merenkurkun liikenteen ja yhteistyön edelläkävijöitä. Kartta vuodelta 1539 kuvaa muinaista Merenkurkkua ja sen ylitystä eri vuodenaikoina.
Pohjanlahdella ja Merenkurkussa aloitettiin höyrylaivaliikenne 1830-luvulla. Liikenne on vuosien mittaan muodostunut säännöllisemmäksi. Ensimmäinen autolautta aloitti liikennöinnin vuonna 1958, ja liikenne on ollut ympärivuotista vuodesta 1972 lähtien.
Järjestäytyneempi Merenkurkun yhteistyö sai alkunsa Suomen Pohjola-Nordenin ja Ruotsin Föreningen Nordenin välisestä aatteellisesta yhteistyöstä ja kuntien välisestä kummikunta- ja ystävyyskuntayhteistyöstä.
Merenkurkun neuvosto muodostettiin vuonna 1972 Vaasassa pidetyssä ensimmäisessä Merenkurkun konferenssissa. Ensimmäisten vuosien aikana luotiin organisaatio ja ankkuroitiin yhteistyö kuntiin, viranomaisiin ja organisaatioihin. Merenkurkun neuvostosta tuli vuonna 1979 osa virallista pohjoismaista yhteistyötä, Pohjoismaiden ministerineuvoston ja sen Aluepolitiikan yhteistyön virkamieskomitean NÄRP:in tuella.
Merenkurkun neuvoston toimintaa hallinnoi aatteellinen yhdistys vuodesta 2008. Yhdistys muutti muotonsa eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymäksi (EAYY) vuoden 2021 alusta. Suomen ja Ruotsin hallitukset hyväksyivät yhtymän perustamisen marraskuussa 2020.
Kartta: Olaus Magnus, Carta Marina Scandinavia, 1539 (ote)
Laivaliikenteen historiaa
Laivaliikenne Merenkurkun yli
Alku
Ensimmäinen Merenkurkun yli matkannut höyryalus oli ruotsalainen Norrland-höyrylaiva, joka teki ensimatkansa Uumajan ja Vaasan välillä vuonna 1837 ja muutamia matkoja seuraavina vuosina. Norrlandia seurasivat muut laivat, jotka liikennöivät enemmän tai vähemmän säännöllisesti molemmin puoli Merenkurkkua olevien kaupunkien välillä. Ruotsalainen yhtiö aloitti ensimmäisen maailmansodan jälkeen säännöllisen liikenteen kesäkuukausina Uumajasta Vaasaan Turisten-höyryaluksella. Liikennöinti oli kuitenkin pakko lopettaa toisen maailmansodan alkaessa.
Pieni Pörtö-höyrylaiva aloitti liikenteen Vaasan ja Uumajan välillä vuonna 1947. Laivan osti vastikään perustettu Varustamo Oy Vaasa–Uumaja, joka jatkoi liikennöintiä reitillä. Laivan nimeksi muutettiin Turisten, ja sitä seurasivat pari muuta pientä höyrylaivaa, Korsholm ja Korsholm II.
Merenkurkussa liikennöi samanaikaisesti muitakin yhtiöitä: Wasa Line Wasa-laivalla sekä Sveabolaget, joka harjoitti toimintaa Tukholmasta ja Sundsvallista Vaasaan mm. Ragne-aluksella. Liikenne kasvoi, ja ensimmäinen autoja kuljettava alus tuli Vaasan ja Uumajan väliselle reitille vuonna 1958. Tämä oli ”autolautta” Korsholm III, ja seuraavana vuonna reitille lisättiin Vaasasta Örnsköldsvikiin kulkeva Örnen-lautta.
Merenkurkun ylitti 1950-luvulla alle 20 000 matkustajaa vuodessa. Matkustajamäärät lisääntyivät 1960-luvulla noin 30 000:sta vuosikymmenen alussa noin 80 000:een vuonna 1965.
Myös Kokkolasta Skellefteåån liikennöitiin 1960-luvun alussa. Reitillä kulkivat Varustamo Oy Bottenvikenin Bothnia ja myöhemmin Rauanheimon Coccolita ja Oulutar.
Autolautat ja talviliikenne
Ensimmäinen varsinainen autolautta, Wasa Express, aloitti liikennöinnin Vaasan ja Uumajan välillä vuonna 1964. Reitille tuli myöhemmin muita samantapaisia lauttoja: Botnia Express, Polar Express ja Fenno Express. Vuoden 1972 talvi oli ensimmäinen, jolloin autolautta kykeni kulkemaan Vaasasta Uumajaan; talviliikenteen aloitti Scania Express.
Liikennöinti aloitettiin myös Vaasan ja Sundsvallin välillä ja myös Vaasan ja Porin välillä. Viimeksi mainittu jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Jakob Lines perusti vuonna 1969 reitin Pietarsaaren ja Skellefteån välille, myöhemmin myös Kokkolasta. Jakob Linesillä oli mm. Nordek-autolautta ja matkustaja-alukset Bore Nord ja Borea.
Autoilu ja matkailu lisääntyivät 1970-luvulla, minkä takia tarvittiin suurempia lauttoja: uudet Wasa Express ja Botnia Express. Lauttojen koot suurenivat entisestään 1980-luvulla ja liikenteeseen tuli runsaasti uusia lauttoja: Wasa Star, Fennia, Sally Express ym. Reitillä aloittivat 1990-luvulla Wasa King, Wasa Queen ja Silja Festival.
Liikenne kasvoi 1960-luvun alussa noin 50 000 matkustajasta vuotta kohti noin 400 000–650 000 matkustajaan 1970-luvulla. Matkustajia oli 1980-luvulla 600 000–1 150 000 vuodessa.
Merenkurkun yli matkusti 1990-luvun alussa yli miljoona matkustajaa, mikä myöhemmin laski noin 800 000:aan seuraavina vuosina ja sen jälkeen ratkaisevasti puoleen miljoonaan vuonna 1998 ja 300 000:een vuonna 1999.
Varustamo Oy Vaasa–Uumaja vaihtoi omistajaa ja nimeä usean kerran tämän ajanjakson aikana. Omistajina olivat Enso–Gutzeit, Sally-varustamo ja EffJohn/Silja Line ja niminä Vaasanlaivat, Wasa Line ja lopuksi Silja Line. Myös Kaskisista Gävleen liikennöitiin 1980-luvulla, ensin Folkline-varustamon Folkliner-autolautalla ja sen jälkeen KG-Linen Scandinavialla. Reitti lakkautettiin vuonna 1989. KG-Linen Scandinavia kulki myös lyhyen ajan Vaasan ja Uumajan välillä kilpaillen Vaasanlaivojen kanssa. Vaasanlaivat osti myöhemmin Scandinavian ja nimesi sen Fenno Stariksi.
1990-luvun lopussa ehdotettiin monenlaisia uusia lauttoihin ja katamaraaneihin painottuvia liikennekonsepteja. Yksikään niistä ei kuitenkaan toteutunut.
Tax-freen jälkeen
Verovapaa myynti laivoilla lopetettiin kesäkuussa 1999, minkä jälkeen laivaliikenteen kannattavuus heikkeni voimakkaasti. Merenkurkun linjat olivat vielä 1990-luvun alussa kaikkein kannattavimpia linjoja. Silja Line ilmoitti toimintansa lopettamisesta Merenkurkussa kannattavuussyistä vuonna 2000. Silloin liikennettä oli syyskuusta 1999 asti ylläpidetty yhteiskuntatuella.
Matkustajaliikenne alkoi uudestaan toukokuussa 2001 RG Line -varustamon Casino Expressillä (Silja Linen ent. Fennia) ja Botnia Linkin Transparadenilla. Botnia Link oli ajanut rahtiliikennettä Vaasan ja Härnösandin välillä vuodesta 2000 ja Vaasan ja Uumajan välillä vuoden 2001 alusta. Botnia Link lopetti toimintansa reitillä marraskuussa 2002, minkä jälkeen jäljelle jäi vain RG Line.
RG Line vaihtoi Casino Expressin kesällä 2005 RG1:een.
Varustamo ilmoitti konkurssista vuoden 2011 lopussa. Varustamon konkurssipesä ryhtyi sen jälkeen tilapäisesti hoitamaan matkustaja- ja tavaraliikennettä.
Vaasan kaupunki ja Uumajan kunta päättivät vuonna 2012 muodostaa yhteisen varustamon, NLC Ferryn, joka ryhtyisi hoitamaan Merenkurkun liikennettä. Uusi varustamo osti MS Wasa Express -autolautan, joka oli jo aiemmin liikennöinyt Vaasa–Uumaja-reitillä. Uusi alus saapui Vaasaan marraskuussa 2012 ja siihen tehtiin joukko korjauksia. Merenkurkun liikenne siirtyi NLC Ferrylle 1.1.2013, ja varustamo harjoittaa liikennettä Wasaline-nimellä.
Uusi aikakausi
Wasaline laskee Vaasan ja Uumajan väliseen liikenteeseen täysin uuden m/s Aurora Botnia -laivan toukokuun 2021 alussa. Uusi alus tilattiin Merenkurkun uuteen liikennekonseptiin liittyneen intensiivisen työn tuloksena. Merenkurkun alueen tärkeimmät toimijat – Vaasan kaupunki, Uumajan kunta, Merenkurkun neuvosto ja NLC Ferry -varustamo – laativat uuden liikennöintikonseptin Midway Alignment of the Bothnian Corridor -hankkeessa, uusi alus hankkeen tärkeimpänä toimenpiteenä. Tämä oli mahdollista Euroopan unionin Merten moottoritiet -ohjelman (Motorways of the Sea) rahoituksen ansiosta. Vaasan kaupunki ja Uumajan kunta perustivat uuden aluksen hankintaa varten erillisen yhtiön, Kvarken Link Oy:n. Yhtiö allekirjoitti Rauma Marine Constructions Oy:n kanssa sopimuksen uuden laivan rakentamisesta maaliskuussa 2019. M/s Aurora Botnia laskettiin vesille 11.9.2020. Alus aloitti liikennöinnin Vaasan ja Uumajan välillä elokuussa 2021.
Merenkurkun neuvoston yhtenä tavoitteena on ollut löytää pitkäjänteinen ratkaisu Merenkurkun liikenteeseen, eli uusi jääolosuhteissa kulkeva ja ympäristöystävällinen lautta, jolla turvataan alueen pitkän aikavälin laivaliikenne. Tämän prosessin vaiheista voi lukea seuraavasta raportista: TRIBORDER