Mikä estää rajat ylittävää suunnittelua?

Jerker Sjögren, Jesjo Konsult, sekä professori Lars Westin Uumajan yliopistosta esittivät E12 Atlantica Transport -hankkeessa ja sisarhanke BA3NETissä tekemäänsä työtä Vaasassa 14.3. He totesivat, että maiden välillä ei ole mitään suurempia eroavaisuuksia itse suunnittelujärjestelmissä. Sitä vastoin kunkin maan kansalliset näkökohdat ja yhteisen rahoitusmekanismin puute on ongelma.

Hankkeessa on kartoitettu ja analysoitu infrastruktuurin suunnittelujärjestelmiä ja -prosesseja Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Sisarhanke BA3NET on muun muassa kartoittanut sitä, miten infrastruktuurin priorisointi tehdään eri maissa. Koottu materiaali on ainutlaatuista, ja siitä on jo viestitty maiden liikenneviranomaisten kanssa. Tavoitteena on luoda rajat ylittävä suunnittelujärjestelmä Pohjoismaihin.

– Hienoa on se, että olemme nyt jakaneet osaamistamme ja myös viranomaisten kanssa, Sjögren toteaa.
Iso ongelma on se, että kansallista suunnittelua tehdään hyvin heikolla kansainvälisellä näkökulmalla. On myös eroja organisaatiorakenteissa ja -kulttuureissa, mutta niiden merkitys on pienempi.

– Iso haaste on myös rahoitus, jota tarkastellaan nykyään kansallisesta näkökulmasta. Meiltä puuttuu mekanismeja, joiden kautta voidaan rahoittaa rajat ylittäviä investointeja, Sjögren toteaa ja jatkaa:
– Tarvitaan uutta ajattelua ja hallitukselta toimeksiantoja viranomaisille.
Relevantin tiedon puuttuminen on myös yksi aspekti, samoin se tosiasia, että rajat ylittävät hankkeet ovat usein hyvin henkilösidonnaisia ja niitä pidetään helposti ylimääräisinä, hallinnollisina taakkoina.
– Kansallinen suunnittelu on kansallista, ja siinä rajat ylittävä näkökulma on heikko. Se on pääongelma, Sjögren lisää.

Westin jatkaa samaa teemaa:
– Niin, on laajasti yhteneväisyyksiä näiden kolmen maan välillä, mutta syvälle juurtuneena perinteenä on työskennellä ainoastaan kansallisesti, ja samanaikaisesti puuttuu ärsyke toimia rajat ylittävästi ja ottaa huomioon mitä rajan toisella puolella tapahtuu. Tässä on vaarana se, että sekä kuljetusjärjestelmät jokaisessa maassa samoin kuin yhteinen pohjoismainen kuljetusjärjestelmä tulee yhteiskuntataloudellisesti tehottomaksi.
– Jokainen vuosi, kun Botnia-Atlantica -seudulla työskennellään ilman suurempaa näkökulmaa, ilman vauhtia ja täsmällisyyttä toiminnassa kehittääkseen kuljetusjärjestelmää, on hukattu vuosi. Kilpailu muualla maailmassa on kivenkovaa. Seuduilla on oltava globaali alkusysäys ja on työskenneltävä ammattimaisemmin, Westin toteaa.

Se, että kansallisvaltiot eivät ota huomioon kaikkia raja-alueiden virtoja, on ongelma. Samoin kuin se, että laaditaan kansallisia suunnitelmia ottamatta huomioon sitä, mitä tehdään naapurimaassa.
– Kansalliset ennustemallit kansainvälisille, alueellisille ja raja-alueiden virroille ovat erittäin heikkoja, hän lisää.
Nykyisen suunnittelujärjestelmän riskinä on yhteiskuntataloudellisesti tehottomien päätösten tekeminen, ja Westinin mukaan seutujen tulisi selvästi pyrkiä ehkäisemään tätä, sekä pohjoismaisella että eurooppalaisella tasolla.
– Jokaisen yksittäisen maan tulee vahvistaa käytännöitään turvatakseen hyvin toimiva infrastruktuuri raja-alueilla. Myös pohjoismainen malli tavara- ja henkilömatkustajien virroille tulisi kehittää. Samanaikaisesti tarvitaan myös institutionaalista vahvistusta Botnia-Atlantica -alueelle. Alueen tulee luoda omia vahvoja kuljetustalouden osaamiskeskuksia ja panostaa kiinteistöjen kehittämiseen.
– Lisäksi keskustelun jatkaminen kansallisten liikennevirastojen kanssa on ehdottoman tärkeää. Alueiden tulee tehdä töitä niiden kanssa, ei niitä vastaan, Westin päättää.

Teksti ja kuvat: Anna Sand , suomennos: VASEK