Itämeren uusi rooli Naton laajentumisen jälkeen
Koko Pohjolan turvallisuuspoliittinen tilanne muuttui, kun Suomi ja Ruotsi liittyivät Natoon. Alueen satamien kautta kulkee vuosittain 95 miljoonaa tonnia tavaraa, ja nämä kuljetukset voivat tulevaisuudessa kohdata uusia haasteita Itämerellä hybridioperaatioiden vuoksi. ”Geopoliittiset mannerlaatat liikkuvat”, totesi puolustusanalyytikko Robin Häggblom Merenkurkun neuvoston vuosikokouksen yhteydessä järjestetyssä seminaarissa.
Diplomi-insinööri ja riippumaton puolustusanalyytikko Robin Häggblom, joka kirjoittaa Corporal Frisk –sodankäyntiblogia, työskentelee Senior Advisorina tanskalaisessa Risk Intelligence -yrityksessä. Hän kuvaili seminaarissa maailmaa, jossa vakiintuneet olosuhteet ovat muutoksessa.
Donald Trumpin aikainen Yhdysvaltain politiikka on yksi keskeinen syy nykyiseen epävarmuuteen, vaikka amerikkalaiset äänestäjät ovat jo 25 vuoden ajan johdonmukaisesti suosineet ehdokkaita, jotka ajavat Yhdysvalloille pienempää globaalia roolia.
– Trump on tavallaan pitkään jatkuneen kehityksen looginen, populistinen päätepiste, Häggblom totesi.
Samalla maailman taloudellinen painopiste siirtyy kohti Aasiaa, ja yhden alueen konfliktit heijastuvat globalisaation myötä laajalle. Monet konfliktit ovat vailla selkeitä päämääriä, esimerkiksi Gazan alueelta aina Huthien ohjussotaan Punaisellamerellä.
– On hyvin vaikeaa arvioida, mihin tämä lopulta johtaa, hän sanoi.
Toinen nykyiseen turvallisuuspolitiikkaan vaikuttava tekijä on ydinaseet ja niin kutsuttu ”stability-instability-paradoksi”; ydinaseet toisaalta vähentävät suurvaltasodan riskiä, mutta samalla ne luovat epävakautta, koska niiden tarjoama suoja mahdollistaa matalan tason konfliktit. Kiinnostus ydinaseisiin kasvaa eri puolilla maailmaa osittain siksi, että luottamus Yhdysvaltojen ydinsateenvarjoon on ”saanut pienen kolauksen”.
Diplomi-insinööri ja riippumaton puolustusanalyytikko Robin Häggblom, joka kirjoittaa Corporal Frisk -sodankäyntiblogia, työskentelee Senior Advisorina tanskalaisessa Risk Intelligence -riskianalyysiyrityksessä. Hän esitteli Sundsvallissa analyysin Euroopan muuttuneesta turvallisuustilanteesta ja sen vaikutuksista Merenkurkun alueeseen.
Kansallisesta puolustuksesta liittoutuneisiin joukkoihin
Nato-jäsenyys on Häggblomin mukaan muuttanut koko Pohjolan turvallisuuspoliittista karttaa.
– Ruotsin puolustusvoimien ensisijaisena tehtävänä ei ole enää yrittää pysäyttää Itämeren yli Gotlantiin tai Ruotsin rannikolle suuntautuvaa hyökkäyslaivastoa, hän selitti.
– Sen sijaan nyt puolustetaan liittolaisten kanssa Baltiaa tai Pohjois-Suomea sekä ylläpidetään Itämeren hallintaa.
Itämeri muodostaa tässä yhteydessä keskeisen haasteen. Häggblom korosti meren valtavaa merkitystä – Suomen satamien kautta kulkee noin 95 miljoonaa tonnia tavaraa vuodessa, mikä vastaa noin 85:tä prosenttia maan tuonnista ja viennistä.
– Itämeren merkitystä yhteiskunnillemme on vaikea liioitella, hän totesi.
Samaan aikaan tämä toimii myös toiseen suuntaan: 55 prosenttia Venäjän kaasu- ja öljyviennistä kulkee Itämeren kautta, mikä vastaa 15–30:tä prosenttia koko Venäjän federaation valtionbudjetin arvosta.
Itämeren hybridioperaatiot
Häggblomin mukaan Venäjä on alkanut käyttää hybridioperaatioita vaikuttaakseen länsimaiden kaupankäyntiin. Tämä sisältää harjoitusalueita, jotka häiritsevät kauppamerenkulkua, sekä alusten pysäytyksiä ja tarkastuksia. Esimerkkinä hän mainitsi viimeaikaiset toimet erästä virolaista tankkialusta vastaan Suomenlahdella.
Seuraava askel tässä kehityksessä voisi olla merimiinojen käyttö – niiden alkuperää on vaikea jäljittää, mutta jo pienet määrät voivat vaikuttaa merenkulkuun merkittävästi.
Jos kriisi puhkeaisi, logistiikkavirtoja ei olisi mahdollista ohjata nopeasti pois Itämereltä.
– 95 miljoonaa tonnia vain Suomen satamien kautta. Missään ei ole olemassa sellaisia määriä tyhjiä rekkoja, rekkakuskeja tai junavaunuja odottamassa, Häggblom selitti.
Kauppamerenkulku on yksinkertaisesti liian tehokasta, jotta reservikapasiteettia voitaisiin pitää jatkuvasti valmiudessa. Ruotsin osalta vaikutukset eivät koskisi ainoastaan Göteborgin suurta satamaa, vaan myös esimerkiksi Sundsvallin satama vaatii kuljetuksia Itämeren yli, jos tavaraa viedään Kalixia etelämmäs.
Häggblom totesi, että merenkulku reagoi kriisitilanteissa eri tavoin. Ukrainassa osa aluksista jatkaa liikennöintiä sodasta huolimatta, kun taas Punaisellamerellä varustamot kiertävät Huthien ohjusiskujen takia pidempiä reittejä.
– Konttivarustamoilla on tällä hetkellä hyvät mahdollisuudet ottaa käyttöön hieman pidempiä reittejä, hän totesi, mutta korosti, että tietyt logistiset virrat tulevat joka tapauksessa muuttumaan kriisitilanteessa.
Yhtäältä alukset valitsevat toisia reittejä, jos ne kokevat riskin suureksi. Toisaalta kysyntä vähenee, kun kuljetuskustannukset nousevat. Viranomaisten ensimmäisenä tehtävänä onkin pyrkiä varmistamaan, että logistiikkavirrat jatkuvat mahdollisimman normaalisti myös kriisin aikana. Tämä selittää, miksi sekä Suomen että Ruotsin merivoimat suunnittelevat suurempia aluskokoja, jotta ne voisivat paremmin saattaa kauppa-aluksia.
Häggblomin esitys osoitti, että Merenkurkun alue ja Pohjola kokonaisuudessaan kohtaavat uudenlaisia turvallisuuspoliittisia lähtökohtia Naton laajentumisen myötä. Etenkin Suomen talous on vahvasti riippuvainen Itämeren yli kulkevista logistisista ketjuista, mikä tuo mukanaan haasteita muuttuvassa turvallisuuspoliittisessa ympäristössä.
Seuraa Robinin analyysejä täällä.
Merenkurkun neuvoston vuosikokous ja seminaari 2025 tarjosivat analyysejä, verkostoitumista ja konkreettisia tulevaisuudenkysymyksiä.
